Kuvaus
Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa – näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.
Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.
Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn… Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.
Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.
