Kuvaus
Kaisa tarpoi lumihangessa. “Onko vielä pitkä matka?”, Hilda kysyi tältä, hengästyneenä. Lumipyry pyyhki tähtiä yhä sumeammiksi heidän yltään. Kaisa pysähtyi ja katsoi eteensä mietteliäänä, pienet letit huurteesta kimaltaen. “Tonttulan pitäisi olla tässä, ihan tässä.” Hilda siristi silmiään ja puristi nuttuaan tiukemmin kiinni. “Ehkä lumi on laittanut sen piiloon”, Hilda mutisi, mutta Kaisa ei näyttänyt siltä, että aikoisi jatkaa matkaansa.
“Tonttula on aina tässä, missä tässä sitten sattuu olemaankaan. Sen näkee, jos on rohkea sydän”, tonttu sanoi, ja jos oikein osasi katsoa, näki silmissä leimahtavan revontulet.
Kaisa-pakkanen on tehty puuhelmistä ja sillä on huopainen lakki. Kaisalla on pienet saparot joiden päissä on puuhelmet.
