Kuvaus
Aurinko laskisi pian ja se oli paras hetki istua järvellä – Elsaa huvitti, kun aurinko näytti menevän uppeluksiin, vaikka oikeastihan se varmaan sammuisi, jos se joutuisi veden alle. Oli siis juostava, ja niin Elsa juoksikin, noin kaksi metriä, kunnes kompastui mättäällä istuvaan Istujaan.
“Mitä sinä siinä teet!” Elsa huusi kimmastuneena hujan hajan metsämaalla. “Istun?” Istuja sanoi ja näytti hämmentyneeltä, koska oli aika ilmeistä, mitä hän siinä sinä samaisena hetkenä teki. Hän katseli Elsaa, joka pyyhki polviaan ja oli kuin tulta ja tappuraa. “Et voi vain istua! Seiso joskus! Tai makaa vaikka! Tai ole nurin!” Elsa pauhasi, mutta Istuja sen kuin istuskeli. “Mitä tässä hötkyilemään”, tonttu tuumi, ja taputti mätästä vieressään. Elsa puuskahti, mutta istui Istujan viereen. “Tässä sitä nyt ollaan”, Elsa kivahti ja rikkoi hiljaisuuden. “Missäs muuallakaan”, Istuja sanoi, “katsos kun istuu vaan niin on usein sitten juuri siinä.”
Istuja-pakkanen on tehty puuhelmistä ja sillä on huopainen lakki. Istujalla on kaksi kättä ja jalkaa ja se on istuma-asennossa. Kaulassaan Istujalla on vaalea huivi.
